Kipi pipi sipi...

*sniff* Nuha iski ja kurkku on karhee niinku pulloharjalla olis hangattu. Jea. Huomenna on koulussa tiedossa psykologian esitelmä ja on vielä epävarmaa, että selviänkö huomenna kouluun. Tosiasia tosin on, että luultavasti menisin kouluun, vaikka minulla aamulla kuumetta olisikin (nyt ei kyllä ole, vain lämpöä).Taidan olla jotenkin henkisestikin kipeä. Inhoan tätä kamalaa velvollisuudentuntoa...Tänään oli kuitekin mukavaa kun oli improusta. Olen semmoisessa improvisaatioryhmässä kuin Valkoinen Peura.Nyt puhun siis näyttelemisestä, en soittamisesta. On mukavaa kun pääsee hieman tuulettamaan aivojaan, vaikka en ole vieläkään täysin kyennyt päästämään irti jumiutuneista toimintatavoistani improvisaatiotilanteissa. Ja näistä haluaisin päästä. Mutta kai se on vain harjoittelukysymys, eikös?Joka tapauksessa edessäni on vielä kotitehtävien läpikahlaaminen siten, että vilkaisen kirjaa/läksyjä ja tungen sen/ne takaisin reppuun. Paljon miellyttävämpää kuin se, että tuskailisin jonkin asian parissa pari tuntia ja sitten heräisin huomenna entistä väsyneempänä.Niin ja ei yhäkään lunta. Tämmöinen pimeys alkaa jo pian raastaa ihmistä. Tulisi edes loskaa niin olisi tasaisen harmaata pelkän mustan sijasta. Plääh.Kai pitäisi ryhtyä sitä lahjalistaakin värkkäämään. Näin teemmä.